Luontosuhdeharjoituksia

Lähimetsän merkitys minulle

Lähimetsä kutsui minua luokseen taas kerran. Se on ollut viimeiset kaksi vuotta minulle hyvin tärkeä paikka, jossa voin rentoutua ja tuntea oloni turvalliseksi. Pysähdyin ajattelemaan, mitä juuri tämä metsä minussa saa heräämään tunnetasolla, sekä fyysisesti. Tunnen lähimetsän polut hyvin ja nautin siitä, että näen tutut puut, maaston muodot ja kasvillisuuden eri värisävyt, jotka muuttuvat tietenkin jonkin verran vuodenaikojen vaihtuessa. Ne tuovat tuttuun metsään myös mukavaa vaihtelua. Ympäristö on rauhallinen, vaikka se sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa. Autojen äänet kuuluvat, mutta pystyn erottamaan myös luonnon tarjoamat äänielämykset helposti. Puusto on sekametsää. Paljon suuria mäntyjä, pieniä puroja ja lampi, jonka yli on rakennettu kaunis kaarisilta. Maaston pohja on osittain melko kivikkoinen ja polut nousevat välillä korkealle mäen nyppylälle. Sammaleiden eri lajit värittävät maan kauniisti ja metsä tarjoaa meille mustikoita ja puolukoita runsaasti, mikäli marjavuosi on hyvä.

      Luontoyhteyden vahvistaminen valokuvaamalla ja videoimalla

Kuvasin maisemaa ja tarkastelin kauniita yksityiskohtia maastosta. Lunta oli satanut hieman ja lammen pinta oli kohmeinen. Siihen oli kerääntynyt lunta. joka muodosti upean abstraktin kuvion. Pysähdyin tutun puron luona ja huomasin, että solisevan puron vesi oli kerääntynyt heinänkorteen ja muodosti siihen kaksi kaunista jääpuikkoa, joita virtaus heilutti. Otin siitä videon puhelimellani ja jaoin sen Instagramissa tilini Storyssa. Jatkoin kulkuani ja saavuin pienelle polulle, joka nousi pikkuhiljaa mäen nyppylälle. Katselin paksuja mäntyjä ja valitsin niistä yhden, jonka ympärille kiedoin käteni. Suljin silmäni ja kuuntelin luonnon ääniä. Tunsin, miten pystyin erottamaan tuulen huminan paremmin, kun olin paikallani silmät kiinni.

Luontoyhteyden vahvistaminen halaamalla mäntyä

Pysähtyminen ja puun halaaminen, sekä raikas pakkasilma saivat oloni onnelliseksi. Pystyin keskittymään täysin tähän hetkeen ja tyhjentämään ajatukseni. Tunsin rakkautta tätä kyseistä puuta kohtaan ja koin sen merkitykselliseksi, sekä tärkeäksi luontokappaleeksi. Mietin, miten monin tavoin elämämme on rikkaampaa, kun ympärillämme on puhdasta luontoa niin paljon. Jonkin ajan päästä tuli tunne, että on jatkettava matkaa ja niin tein.

Huomasin puun halailun jälkeen, että mieleni oli rauhallisempi kuin alkumatkasta. Tarve ottaa kuvia tai videoita väistyi. Olin paremmin läsnä hetkessä ja pystyin nauttimaan luonnon rauhasta. Metsään tullessani minulla oli paljon ajatuksia päässäni, mutta ne olivat hiljentyneet merkittävästi. Tätä kesti niin pitkään, kunnes saavuin metsän reunaan, josta jatkoin matkaani kävelytietä pitkin kotiin. Siinä vaiheessa ajatukset olivat taas täyttäneet pääni ja aloin suunnitella loppupäivän kulkua.

      Harjoitus, joka keskittyi aistihavaintoihin

Keskityin tällä kertaa havainnoimaan tietoisemmin aistihavaintoja kuin aiemmilla metsäretkilläni olen tehnyt. Päätin tehdä vielä lopuksi erään harjoituksen, jonka olin oppinut joskus aiemmin osallistuessani erään yrittäjän etälenkitys- palveluun. Ensin suljin silmäni ja pyrin erottamaan tuulen huminan, johon keskityin muutaman minuutin ajan. Sen jälkeen istuin kalliolle, jonka pinnassa olevaa sammalta silittelin paljaalla kädelläni. Keskityin tuntemaan sen pehmeyden ja koin energioidemme kohtaamisen. Seuraavaksi siirryin tuoksuttelemaan nuoren kuusen havuja. Tuoksu tuntui voimakkaalta ja sai ajatukseni siirtymään lapsuuden jouluihin. Se oli se sama tuoksu, kun isä veljeni kanssa toi aattoaamuna kuusen sisälle koristeluja varten.

      Metsäretken jälkeisiä tunnelmia

Viivyin metsässä tunnin ajan. Tuntui, että aika meni ihan liian nopeasti. Tunsin hieman surua siitä, että minun piti lähteä jo kotiin. Olen aiemminkin huomannut, että tarvitsen aikaa enemmän, jotta koen saaneeni latautua tarpeeksi metsässä. Kaksi tuntia siellä on jo hyvä aika, jolloin mielialani on koko loppupäivän seesteinen.

Harjoitukset vahvistivat luontosuhdettani entisestään selvästi. Toki teen näitä harjoituksia säännöllisesti muutenkin, mutta nyt kun keskityin paremmin havainnoimaan asioita ja mielentilojani, niin tunsin, että sain paremman yhteyden luontoon. Koin turvallisuuden tunnetta ja kiitollisuutta siitä, että minulla on tällainen ihana lähimetsä aivan käteni ulottuvilla. Tunsin rakkautta puita kohtaan ja koin, että sain sitä myös takaisin. Joskus aiemmin olen hieman pelännyt liikkua yksin metsissä, mutta nyt sellaista pelontunnetta ei ollut ollenkaan läsnä, vaikka alkoi jo hämärtää.

Luontosuhteen kehittyminen lapsuudessa

Olen elänyt lapsuuteni maaseudulla metsien ja järvien ympäröimänä. Kävin koulua kyläkoulussa, jonne kuljin kävelleen. Reitti kulki talomme takaa lähtevältä metsäpolulta. Muistan vieläkin maaston korkeuserot ja kasvillisuudet. Metsä oli vanha ja luonnonmukainen. Kesäisin siellä oli lehmät laiduntamassa, sillä metsän takana oli niittyjä ja metsä antoi eläimille suojaa. Sen vuoksi metsässä oli myös helppokulkuisia polkuja, joita lehmät käyttivät siirtyessään paikasta toiseen. Tässä metsässä leikimme myös usein. Muistan olleeni siellä ihan yksinkin, koska se oli ihan meidän pihamme vieressä. Kun menen muistoissani lapsuuteen, niin näen itseni juuri tässä metsässä leikkimässä ja syömässä ketunleipiä. Ne olivat suurta herkkua silloin, vaikka minua aina muistutettiin, ettei niitä ole hyvä syödä kovin paljoa kerralla.

Viimeisten kahden vuoden aikana olen viettänyt aina vain enemmän aikaa luonnossa. Haen tietoisesti sieltä voimaa ja mahdollisuutta pysähtyä hektisessä arjessa. Kun elin haasteellista elämänvaihetta koin, että pystyin pakenemaan elämääni metsään ja sain hetken helpotusta ahdistukseeni sieltä. Mieliala parani ja toivo paremmasta alkoi täyttää mieleni. Nyt eläessäni seesteisempää ajanjaksoa, en koe pakenevani metsään, vaan nyt se tukee vahvasti minua matkallani kohti sisintäni.

Havainnot metsässä, joita olen tehnyt itseeni liittyen, ovat jopa yllättäneet. On ollut hauska huomata, miten rauhallinen ja yksinolosta nauttiva lopulta olenkaan, kun häiriötekijöitä ei ole sitä peittämässä. Metsässä en ole missään roolissa, vaan saan olla pieni tyttö ja aikuinen nainen samaan aikaan.   Voin ihastella luontoa, tanssahdella poluilla ja tuntea, että riitän juuri sellaisena kuin olen. Kukaan ei vaadi tai odota minulta mitään. Se on hyvin vapauttava tunne.

Metsällä on maagisia voimia. Se pistää meidät tutkimaan sisimpäämme. Toisinaan katsominen sinne ei välttämättä ole ihan helppoakaan, mutta kun koemme olevamme osa luontoa, saamme metsältä tukea ja turvaa. Luontoyhteys on monella tavoin tärkeä voimavara meille ja sitä tulisikin ylläpitää, sekä vaalia kaikella rakkaudella. Luonto tukee hyvinvointiani merkittävästi. Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut kokea tämän hienon yhteyden sen kanssa.

Kun uuvuin elämääni

Elin unelmaani, vai elinkö?

Muutama vuosi sitten elämäni oli kovin erilaista kuin nyt. Pienet lapset, suuri perhe, kaksi työtä ja opiskelut täyttivät päiväni tehokkaasti. Siinäpä melkoinen kokonaisuus hallittavaksi, jonka päälle tulivat tietenkin vielä perinteiset arjen haasteet ja velvollisuudet. Tein pahimmillaan samaan aikaan työtä toimistosihteerinä järjestössä, pyöritin ratsastuskoulua, seitsenhenkisen uusperheen arkea ja opiskelin ammattikorkeakoulussa. Päivät täyttyivät tehokkaasti työnteosta, opiskelusta ja lastenhoidosta. Vapaa-aikaa ei juuri jäänyt ja välillä nukkuminenkin oli vaikeaa. Pienet lapset heräilevät tietenkin öisin ja katkonaiset yöt ottavat veronsa. Palautumiselle ei ollut sijaa.

Meidän tilallamme oli hevosten lisäksi kanoja, kissoja, pupuja, lampaita sekä kesäaikaan kahvilatoiminnan lisäksi ratsastusleirejä. Oli suuret hevoslaitumet aidanrakentamisineen, kasvihuone, kasvimaa ja jättimäinen piha. Meillä oli aina kova vilinä, eikä työpäivät tuntuneet päättyvän koskaan. Koin nauttivani aidosti tästä kaikesta alkuun, mutta ajan kuluessa vaan väsyin.

Liika on todellakin liikaa

Kun lapset olivat nukkumassa, niin minä jatkoin usein opiskelutehtävien parissa. Lomista oli turha haaveilla tässä elämäntilanteessa, eikä oikeutta valittaakaan ollut, koska itsehän olin elämäni tällaiseksi luonut. Jos joskus jonnekin lähdin, niin ohjasin tilan toimintaa sieltäkin etänä. Tein itsestäni korvaamattoman, joka on yksi niistä pahoista virheistä, mihin myös monet yrittäjät usein sortuvat. Toinen selkeä virheeni oli se, etten osannut sanoa milloinkaan ei. Otin kaikki työt vastaan, mitä oli tarjolla, jaksamiseni kustannuksella.

Elin unelmaani, mutta toteutin myös sitä liikaa yhdellä kertaa, kunnes tuli hetki, jolloin oli pakko lopulta pysähtyä ja myöntää ennen kaikkea itselle, että tässä on menty vähän liian lujaa viime vuodet. 

Kun keho päätti puuttua tilanteeseen

Kaikki alkoi sillä, että kroppani alkoi oireilla. Selkäni petti kesken vilkkaimman ratsastusleiriviikon. Eräänä aamuna en meinannut vaan enää päästä ylös sängystä, koska selkäni oli niin kipeä. Varasin ajan lääkärille, joka pisti minuun lihasrelaksantteja. Tästä ei ollut kuitenkaan mitään apua, kuten ei särkylääkkeistäkään. Pääsin lopulta magneettikuvauksiin ja diagnoosi oli välilevynpullistumat kahden lannenikaman välissä. Tästä johtuen myös oikea jalkani oli puutunut ylhäältä alas asti, eikä sille voinut varata painoa. Jalka ei myöskään noussut 10cm enempää, jonka vuoksi askeltaminen oli todella lyhyttä. Liikuin kainalosauvoilla 3 kk, enkä voinut istua ollenkaan, sillä selkäkipuni pahentui heti siitä. Ainoa asento, jossa kykenin olemaan jokseenkin kivuttomasti, oli jumppapallon päällä makaaminen niin että polvet olivat maassa. Selkärankani venyi tässä asennossa sen verran, että nikamiin tuli tilaa ja paine siellä helpotti. Nukkuminen kipujen kanssa tapahtui 3 tunnin erissä, joiden välissä oli pakko nousta kävelemään. Kävely auttoi onneksi aina. Nuorin lapsistani oli silloin yksivuotias ja olen erittäin kiitollinen siitä, että äidilläni oli mahdollisuus auttaa minua lasten kanssa. Mieheni oli paljon pois kotoa, jonka vuoksi hänen apuunsa ei voinut turvautua. Alkuun en voinut nostaa oikein mitään. Myös hevoset tarvitsivat hoitoa, jonka toteutus vaati melkoisesti mielikuvitusta ja tietenkin apuvoimia. Onneksi tallilla oli osaavia ihmisiä, jotka auttoivat aina kun apua tarvitsin.

Kuntoutus ja elämän järjestely uudestaan

Sain selän fyssarin avustuksella kuitenkin pikkuhiljaa kuntoon ja elämä jatkui vanhaan tapaan, kunnes selkäni petti uudelleen vuoden päästä. En ollut hidastanut tahtiani riittävästi, vaikka keho yritti huutaa minulle, etten voisi jatkaa enää näin. Kuntoutin selkäni jälleen kerran jumppaillen hyväksi, ilman leikkausta. Palattuani siitä arkirytmiini, oli taas ongelmia luvassa ja sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni matkalla töihin. Luulin oikeasti kuolevani siihen paikkaan. Tämä oli vasta se ratkaiseva hetki, kun tajusin, että nyt pitää todellakin pysähtyä ja järjestellä elämä uuteen uskoon!

Elämä meni lopulta kokonaan uusiksi. Minun oli ajateltava ensimmäistä kertaa omaa hyvinvointiani ja tehtävä suuria ratkaisuja, jotta saisin itseni kuntoon. Päädyimme lopulta mieheni kanssa myös avioeroon, sillä myös monet parisuhteeseen liittyvät haasteet olivat kasvaneet liian suuriksi, eikä niiden selvittämiseen ollut tarpeeksi tahtoa. Arvomaailmamme oli myös lopulta niin kaukana toisistaan, että jo pelkästään se tuntui mahdottomalta lähtökohdalta yrittää korjata asioita. Niinpä muutin kolmen lapseni kanssa omaan kotiin ja luonnollisesti myös ratsastuskoulutoiminta muine oheistoimintoineen päättyi tähän. Se oli elämäni suurin ja vaikein päätös, mutta täysin oikea. Kun toimii sydämestään käsin, on asioilla tapana lähteä järjestymään oikeaan suuntaan. Niin kävi myös minulle. Enää ei elämä tuonut eteeni jatkuvasti haasteita, vaan se tuntui lähes soljuvan eteenpäin.

Yritystoiminnan lopettamista olin ehtinyt jo pari vuotta suunnitella, joten ajatustyö sen suhteen oli valmis. Hevoset, sekä ihanat asiakkaani ohjasin hellästi ystäväni huomaan syksyn aikana. Hän aloitti kuin tilauksesta ratsastuskouluyrittäjänä samalla paikkakunnalla minun lopettaessa. Se aika oli rankkaa todella, sillä monista asiakkaistani oli vuosien saatossa tullut minulle tärkeitä ja osasta jopa ystäviä. Olin kuitenkin onnekas, että minulla oli tarjota heille hyvä harrastuspaikka pätevän ohjaajan luona ja vielä osittain tuttujen hevostenkin kanssa. Tässä yksi hyvä esimerkki juuri siitä soljunnasta.

Loputon väsymys

Nukuin ensimmäisen syksyn lähes läpi, yrittäen vain selviytyä pakollisista arjen toiminnoista. Olin niin loputtoman väsynyt, eikä nukkumiselle meinannut tulla loppua. Onnistuin kuitenkin hoitamaan sihteerin työni ja suorittamaan joitakin tradenomin opintojani, jotka olin aloittanut täysiaikaisesti samana syksynä. Määräaikaisen työsopimukseni päättyessä toimistotyöstä, jatkoin opiskelua aktiivisemmin ja lopulta sain kurottua itseni taas kiinni aikatauluun niiden osalta.

Seuraavan kesän sain pitkästä aikaa matkustella ja lomailla. Sen jälkeen tunsin palautuvani pikkuhiljaa omaksi itsekseni ja toisen syksyn opiskelut aloitin jo aivan uudella motivaatiolla. Tuntuu edelleen oudolta, kun on yhtäkkiä aikaa lukea, katsoa telkkaria ja viettää aikaa ystävien kanssa. Olen ollut myös onnekas, että olen saanut kaikesta työmäärästä huolimatta viettää paljon aikaa lasteni kanssa, heidän ollessaan pieniä. En koe, että olisin jäänyt mistään paitsi ja osaan myös iloita menneestä ajasta. Tämä on yksi yrittäjyyden etuja, kun on voinut työskennellä kotoa käsin.

Hyvinvointini on ykkösasia

Burnout opetti arvostamaan omaa terveyttä ja hyvinvointia. Olen oppinut myös itsestäni valtavasti uutta sen myötä. Tärkeintä on ollut oppia kuuntelemaan kehon ja mielen viestejä. Olen taitava lukemaan muiden ihmisten kehonkieltä, johtuen osittain työurastani ratsastuksen parissa. Silti olen ollut sokea omalle kehonviestinnälleni, joka on kuitenkin täynnä tärkeää informaatiota. Keho tekee kaikkensa, että ymmärtäisimme kuunnella sitä ja turvautuu lopulta pakon edessä myös äärimmäisiin keinoihin. Olen kiitollinen keholleni siitä, että se sai minut heräämään.

Elämäni on edelleen hektistä ja olen aktiivisesti mukana monissa jutuissa, mutta se on myös osa persoonaani. Ollakseni onnellinen, on minun saatava ideoida ja luoda uutta. Minulla on kuitenkin nyt viisautta ja keinoja, jotka auttavat pitämään elämän paremmin balanssissa. Selkäni toimii yhtenä tärkeänä mittarina. Se kertoo heti, jos tarvitsen enemmän liikuntaa tai lepoa. Mieleni viestii minulle myös uupumisesta ja silloin annan itseni levätä. Minua ei hävetä nukkua välillä pitkään ja pitkät yöunet ovat oikeuteni, josta pidän kiinni.

Uusi elämä

Burnout oli ennen kaikkea tärkeä kokemus. Se pakotti pysähtymään, eikä mikään muu olisi minun kohdallani siihen niin tehokkaasti pystynyt. Pysähtymisen ansiosta minulla oli aikaa ajatella ja tutustua taas itseeni. Olin laiminlyönyt itseni monella tapaa jo vuosien ajan, joten lepohetki oli todellakin välttämätön.

Olen taas se energinen, idearikas ja iloinen minä, mutta samaan aikaan ihan eri ihminen monelta osin, kuin aiemmin. Enää en kuvittele olevani mikään yli-ihminen, joka jaksaa loputtomiin. Ei, sillä minä väsyn ja nykyään se tapahtuu myös paljon herkemmin. Jaksan edelleen innostua asioista ja olla tehokas, mutta sen jälkeen minun pitää muistaa levätä.

Alan tunnista rajojani pikkuhiljaa ja pyrin kunnioittamaan niitä. Jos jokin asia nostaa ahdistuksen tunteen pintaan, pyrin käsittelemään ensin syyn, mistä ahdistus kumpuaa, eli olenko esimerkiksi vastannut kyllä, vaikka olisin halunnut sanoa ei? Jos minua on pyydetty tekemään jokin asia, joka ei sovi arvoihini, niin kieltäydyn heti. Tai kun huomaan, että päässäni alkaa vilistä liikaa ideoita ja ajatuksia, pysäytän ne tekemällä esimerkiksi mindfulness-harjoituksia. Sen jälkeen mieleni on rauhoittunut ja pystyn keskittymään paremmin yhden asian ajatteluun kerrallaan. Silloin asiat asettuvat myös paremmin tärkeysjärjestykseen mielessäni.

Intuitioon luottaminen

Uupuminen opetti minut luottamaan vahvemmin intuitiooni. Jos intuitioni viestii minulle, niin silloin pitää kuunnella tarkasti. Se on erittäin tärkeä työkalu ihmisten kohtaamisissa myös. Harjoittelen päivittäin valintojen tekemistä intuition perusteella, lähtien ravinnosta, liikunnasta, levosta ja vaatevalinnoista. Se kasvattaa myös sitä tunnetta, että minä päätän itse elämästäni ja valinnoistani siinä. Olen maadoittuneempi ja koen oloni tällöin myös turvallisemmaksi, sekä tietoisemmaksi. Pyrin myös meditoimaan päivittäin. Sen kautta saan yhteyden itseeni ja ymmärrän paremmin mitä tarvitsen.

Intuitioon luottaminen on tuonut elämääni myös uusia harrastuksia. Tarve luoda taidetta on ollut tänä syksynä suuri. Olen maalannut paljon ja sen lisäksi valokuvannut myös enemmän. Liikun enemmän metsissä ja kova kuntosalitreenaus on vaihtunut lempeämpään omaa kehoa kuuntelevaan harjoitteluun, sekä joogaan. Jooga vetää muutenkin minua nyt vahvasti puoleensa. Tunnen jonkinlaista syvempää kutsumusta siihen. Aika näyttää mitä elämä minulle vielä tuokaan, mutta tällä hetkellä annan itselleni mahdollisuuden olla ja keskittyä vahvasti tähän hetkeen.

Näistä oireista tunnistat uupumisen oireet

Burnout on salakavala, eikä sen tilanteen etenemistä vakavalle tasolle kannata jäädä odottelemaan. Mahdollisimman varhainen puuttuminen uupumisen oireisiin on tärkeää. Listasin alle muutamia oireita, jotka voivat viitata uupumukseen. On hyvä muistaa, että esimerkiksi työuupumuksen taustalla voi olla muutakin kuin työelämään liittyvät tekijät. Ja kotiarkikin voi jo yksistään uuvuttaa ihmisen.

  • Töihin meno ahdistaa
  • Lisääntyneet muistiongelmat
  • Virheiden lisääntyminen työtehtävissä
  • Jatkuva kiireen tunne, etkä koe ehtiväsi suorittamaan asioita kunnolla loppuun.
  • Erilaiset uniongelmat
  • Alakuloinen mieliala ja negatiiviset ajatukset yleisiä

Kun huomaat kuormittuvasi normaalia enemmän jo arjen toiminnoista, niin ota asia vakavasti ja lähde miettimään, miten voisit helpottaa oloasi. Ehkä voisit lisätä lepohetkiä ja siirtää joitain velvollisuuksia muille ihmisille. Kun burnout pääsee etenemään vakavalle tasolle, voi se johtaa muun muassa pitkään sairaslomaan. Siksi on hyvin tärkeää puuttua tilanteeseen mahdollisimman varhain.

– Niina Kandolin

Miten luoda tukiverkosto ympärillesi?

Tukiverkoston tärkeydestä puhutaan paljon ja sen puutteellisuus hankaloittaa elämäämme monella tapaa. Omaa tukiverkostoa tulee pohdittua tilanteissa, kun esimerkiksi perheeseen syntyy ensimmäinen lapsi. Myös muutto uudelle paikkakunnalle tai uuteen maahan saa miettimään, mistä löytää apua ja tukea tarvittaessa.

 Jokainen meistä tarvitsee luotettavia ystäviä, tukea ja turvaa elämämme varrella. Elämä kuljettaa meitä, eikä vanhat ystävyyssuhteet ole aina ikuisia. Sen vuoksi on tärkeää huolehtia siitä, että tukiverkosto on aina riittävä, vaikka se tarkoittaisi sitä, että sen ihmiset vaihtuisivatkin. Aina on oltava tiedossa ainakin joku, jolle voi soittaa hätätilanteessa, tai kun tarvitsee kuuntelijaa. Hätätapauksiin, riittää vaikka naapuri, jonka kanssa on ennalta sovittu, että autetaan toinen toisiamme tarpeen tullen.

Ole aktiivinen yhteydenpidossa

 Sosiaalisille persoonille tutustuminen uusiin ihmisiin on luontevaa, mutta sekään ei takaa sitä, että suhteet syvenisivät hyvän päivän tuttavuudesta pidemmälle. On hyvä muistaa, että moni asia on pitkälti myös itsestä kiinni. Jos huomaat ongelmaksesi luottamuksellisten suhteiden luonnin , niin mieti mikä keskeyttää ystävyystasolle pääsemisen? Joskus syy voi olla siinäkin, ettei kiireisessä arjessa vain jostain syystä ole tullut soitettua toiselle pitkään aikaan ja kaveruus unohtuu. Raivaa siis aina aikaa myös suhteiden ylläpitoon, sillä se on yhtälailla hyvinvoinnistasi huolehtimista ja siksi tärkeää.

Kynnys yhteydenottoon kasvaa, mitä pidempi aika edellisestä tapaamiskerrasta, soittamisesta tai viestittelystä on. Kun tutustut uuteen ihmiseen, jonka kanssa synkkaa, niin ole itse aktiivinen ja pidä yhteyttä häneen, äläkä turhaan odota toisen tekevän aloitetta. Esimerkiksi minulla on useita ystäviä tai lähisukulaisia, jotka hyvin harvoin ottavat yhteyttä ensin. Siispä minä soitan tai laitan viestiä heille ja aina on vastaanotto ollut iloinen. Vaikka joutuisit olemaan suhteen ylläpitäjä, niin älä koe sitä turhan suureksi ongelmaksi. Sama se kumpi aloitteen tekee, kunhan toinen vain tekee sen.

Apua on saatavilla

Yksin ei pidä jäädä koskaan. Apua ja tukea on kyllä saatavilla ja erilaisia tilaisuuksia tarjolla, joissa pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin.  Kartoita ensin oma tarpeesi. Millainen tukiverkosto sinulla on olemassa ja mihin osa-alueisiin tarvitsisit apua tai tukea lisää?

Selvitä paikkakuntasi järjestöt, kerhot ja vapaaehtoistoiminta. Jos tarvitset tukea lapsiarkeen, selvitä mitä kirkolla ja neuvolalla on tarjota teidän paikkakunnallanne. Monissa paikoissa on mahdollisuus saada esimerkiksi lastenhoitoapua ilmaiseksi muutamaksi tunniksi ja erilaisia vertaistukiryhmiä löytyy myös.

Avoimuus ja positiivinen asenne mukaan

Avoimuus omasta tilanteesta auttaa merkittävästi ja pian huomaat, että moni muukin painii samojen ongelmien kanssa. Oma avoimuus auttaa myös muita avautumaan omista ongelmistaan ja silloin vertaistuen voima alkaa näyttäytyä. Sen jälkeen on helppo ehdottaa, vaikka kyläilyä tai kahvilareissua omalla ajallakin toisten kanssa. Kun olet positiivisella ja avoimella asenteella liikkeellä, niin varmasti tutustut uusiin ihmisiin ja saat heistä myös ystäviä.

Sosiaalinen media tarjoaa myös mahdollisuuksia vertaistuelle, vaikka kuinka paljon. Voit löytää Somesta ihan aitoja ystäviä, eikä maantieteellinen sijaintikaan ole esteenä. Hyödynnä ihmeessä tätä. Facebookissa on erilaisia ryhmiä, joiden kautta voit verkostoitua/ystävystyä samanhenkisten ihmisten kanssa.

Yhteisöllisiä ja vertaistukea tarjoavia Facebook- ryhmiä löytyy useita. :

  • Naistenhuone (171 t.jäsentä )
  • Miestenhuone ( 17t.jäsentä )
  • Pelastakaa vanhojen talojen naiset ( 4t.jäsentä )
  • Masennus – vertaistuki ( 2,5t. jäsentä )
  • Masennus (vertaistuki) 2,1t.jäsentä
  • VAIHDEVUODET vertaistuki ( 916 jäsentä )
  • Sairautena Ahdistus ( 3t.jäsentä )
  • Paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö ( 7,2t.jäsentä )
  • Alkoholismi vertaistuki ( 592 jäsentä )
  • Vanhempien vertaistuki ( 4,5t.jäsentä )
  • Narsistien uhrien vertaistuki (1t.jäsentä )
  • Allergialapset vertaistukiryhmä ( 8,6t.jäsentä )
  • Sinkku ( 3,8t.jäsentä )

Hae lisää ryhmiä käyttäen sopivia hakusanoja hakukentässä.

LinkedIn on mielletty aiemmin hyvin urakeskeiseksi ja lähes täysin työnhakualustaksi, mutta nykyään se on paljon muutakin. Siellä on hyvin yhteisöllinen meininki. Moni on saanut LinkedInistä korvaamatonta vertaistukea, niin työelämän kuin arjenkin haasteisiin. Korona-keväällä oli varmasti tähänkin oma vaikutuksensa ja tässä asiassa pelkästään positiivinen.

Myös LinkedInissä on erilaisia ryhmiä. Monilla paikkakunnilla on omat LinkedIn-yhteisönsä ja Afterwork-tapahtumia järjestetään myös. Eräs tutustumisen arvoinen ryhmä LinkedInissä on Blinder, jota olen itse ollut ideoimassa ja perustamassa. Blinder on ammatillinen sokkotreffipaikka, jossa kannustetaan verkostoitumaan hyvin matalalla kynnyksellä. Sen lisäksi arvomme joka perjantai mysterymiitti-parin, joka sitoutuu tutustumaan toisiinsa etäyhteydellä itselle sopivana ajankohtana. Tutustu ihmeessä tarjontaan ja hyppää mukaan!

Tässä muutamia ryhmiä:

  • Link’d Oulu
  • Link’d Seinäjoki
  • Afterwork Turku
  • LinkedIn After Work Helsinki
  • Blinder

Sosiaalisessa mediassa on helppo verkostoitua myös introverttien, koska pystyt itse määrittelemään milloin ja kuinka moneen ihmiseen haluat olla yhteydessä kerrallaan. Älä turhaan kuormita itseäsi asettamalla liian suuria tavoitteita uusien tuttavuuksien hankkimiseen. Aloita yhdestä. Avoimuus ja aitous on tärkeää, kun halutaan rakentaa toimiva verkosto. Aktiivisuutta vaaditaan myös ja halua auttaa muita. Ota siis ennakkoluuloton ja positiivinen asenne mukaan ja lähde ilolla verkostoitumaan!

Oliko kirjoituksestani sinulle hyötyä? Voit antaa palautetta suoraan kommenttikenttään ja halutessasi jakaa postausta myös eteenpäin.

– Niina Kandolin

Lue lisää verkostoitumisesta: https://niinakandolin.com/2020/06/02/miksi-verkostoituminen-on-tarkeaa/

Miksi verkostoituminen on tärkeää?

Tänä päivänä liike-elämässä ei kukaan pärjää enää yksin. Yrittäjän pitää verkostoitua menestyäkseen ja pystyäkseen jatkamaan liiketoimintaa. Verkostot tarjoavat yhteistyökumppaneita, potentiaalisia työntekijöitä, asiakkaita ja yhteisöllisyyden tunnetta. Yrittäjät löytävät verkostoista myös tärkeitä voimavaroja.

Verkostoitumistaidot nousevat tulevaisuudessa aina vain tärkeämmäksi taidoksi myös työnhakijoiden ja työntekijöiden kannalta. Jo nyt rekrytoijat ovat alkaneet kiinnostua siitä, millaisen verkoston potentiaalinen työntekijäehdokas omaa. Hyvä ja toimiva verkosto on sekä työntekijän, että työnantajan etu.

Missä ja miten verkostoidutaan?

Verkostoituminen vaatii aktiivisuutta, mutta se on myös hyvin palkitsevaa.  Verkostoitua voit osallistumalla eri tapahtumiin, yhdistyksiin ja yhteisöihin. Ota myös selvää oman kunnan tai kaupungin yrityspalveluista ja heidän tarjoamistaan tilaisuuksista, joissa voit verkostoitua alueesi muiden yrittäjien kanssa. Ehdota yhteistyötä tarjoamalla apuasi muille yrittäjille. Sen kautta sinulle voi avautua paljon uusia verkostoja. Mieti myös, voisitko tehdä yhteistyötä paikallisten yhdistysten kanssa.

Sosiaalinen media mahdollistaa verkostoitumisen lähes rajattomasti. Tästä hyvä esimerkki on LinkedIn, jonka käyttäjämäärä lisääntyy kokoajan. Somessa verkostoitumisessa on omat hyvät ja huonot puolensa juuri helppouden vuoksi. Verkostoitumisstrategia auttaa sinua suunnitelmallisempaan verkostoitumiseen ympäristössä, jossa on loputtomasti toinen toistaan kiinnostavampia ihmisiä.

Vaikka itse tavoittelen suurta verkostoa, joka koostuu hyvin erilaisista lähtökohdista ja ammattikunnista tulevista ihmisiä, ei se ole välttämättä sinun tarkoitustasi palveleva tapa. Onkin hyvä miettiä ensin, mitä verkostoltaan haluaa.

Osa ihmisistä haluaa myös tutustua verkostoonsa ns. pintaa syvemmältä, joka onkin järkevää. Linkittymisestä ei lähtökohtaisesti ole juuri hyötyä, jos ihmiset eivät tunne toisiaan kuin nimeltä. Tämä voi olla turhan haastavaa, jos verkostossa on tuhansia ihmisiä. Kontakteihin voi kuitenkin tutustua myös pikkuhiljaa ja aloittaa voi esimerkiksi seuraamalla henkilöiden tuottamaa sisältöä Some-kanaviin. Seuraava askel voisi olla osallistuminen keskusteluihin ja siitä yhteydenotto vaikka yksityisviestillä.

Verkosto kuin kyläyhteisö

Verkosto on parhaimmillaan, kuin vanha kunnon kyläyhteisö, jossa jokainen tuntee toisensa jollain tavalla; mitä palveluja kenelläkin on tarjota ja millaisesta persoonasta on kysymys? Kyläyhteisössä yhteisön jäsenet ostavat palvelunsa toisiltaan. Kun joku kyläläinen tarvitsee autolleen korjaajaa, niin hän soittaa Penalle. Kun taas tarvitaan hiustenleikkuuta, niin varataan aika Lissulta.

Näin toimii myös Someverkostot parhaimmillaan. Siksi on tärkeää, että tuot osaamistasi, palveluitasi, sekä tuotteitasi esille ja olet valmis tutustumaan verkostoosi, jotta voimme auttaa toinen toisiamme. Pyri siihen, että sinä olet minun mielessäni, kun tarvitsen, tai kuulen jonkun tarvitsevan osaamistasi, palveluitasi ja tuotteitasi.

Verkostoitumisvinkit

  • Laajenna verkostoasi rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Kuulumalla erilaisiin verkostoihin, saat itsellesi näkyvyyttä, mikäli se on tavoitteesi.
  • Auta muita rohkeasti, niin he auttavat sinua. Saata ihmisiä yhteen,ja muista suositella oman verkostosi osaajia muillekin.
  • Syvennä suhdettasi verkostosi jäseniin kirjoittelemalla, soittelemalla ja sopimalla tapaamisia. Ole aidosti kiinnostunut heistä ja kysele kuulumisia aika ajoin.

Miksi kannattaa verkostoitua?

  • Saat paljon ammatillista tukea ja vinkkejä
  • Verkostot auttavat sinua kehittymään urallasi
  • Verkostosta voit löytää elinikäisiä ystäviä
  • Kun tunnet voivasi olla hyödyksi ja onnistut auttamaan muita, saa se aikaan uskomattoman hyvän olon myös sinulle.
  • Verkoston kanssa ei tarvitse ystävystyä, ammattiasioissa pysyminen riittää myös.
  • Verkoston merkitys kasvaa tulevaisuudessa esimerkiksi työn saannissa ja työssä pysymisessä.

Ihminen tarvitsee ihmistä

Ihmiset, joilla on hyvät sosiaaliset tukiverkostot, ovat myös paljon terveempiä ja onnellisempia. Tukiverkosto auttaa selviytymään kriiseistä ja haastavista tilanteista tarjoamalla tukea ja apua. Verkostoituminen on siis monin tavoin hyödyllistä ja kannattavaa.

Hae mukaan ilmaiseen verkostoitumiskoulutukseen

Pilottihaku verkostoitumiskoulutukseeni on alkanut. Voit hakea mukaan täyttämällä hakulomakkeen, joka löytyy https://niinakandolin.com/blog/. Sieltä löydät myös tarkempaa tietoa koulutuksen sisällöstä.

-Niina Kandolin

Koetko haastavaksi oman osaamisesi tunnistamisen ja sanoittamisen? Lue kirjoitukseni aiheesta: https://niinakandolin.com/2020/05/19/oma-osaaminen/

Tarinani

Kirjoitan blogissani työelämään liittyvistä aiheista, mutta myös henkilökohtaisista kokemuksistani, sekä taustastani.

Lapsuuteni

Ollessani lapsi, vanhempamme pyörittivät puuteollisuusyritystä pahimpaan lama-aikaan 90-luvulla. Puutuotteita valmistettiin kotiverstaallamme, jonne pääsi juoksemaan takapihan polkua pitkin nopeasti. Vanhempani tekivät töitä aamusta iltaan, lähes joka ikinen päivä, myös jouluaattona. Me lapset vietimmekin paljon aikaa verstaalla ja rakentelimme omia taideteoksiamme puusta, käyttäen isän avustamana sorvia, kuviosahaa, poraa, vasaraa ja nauloja. Viikonloput olimme usein heidän kanssaan markkinoilla ja messuilla myymässä tuotteita kilpaillen siitä, kuka myy eniten. 

Eräänä päivänä, kun tilaustyöt olivat tuottaneet ylimääräistä rahaa, isä osti meille ensimmäisen hevosen siskoni ponin kaveriksi. Muistan vieläkin sen onnen tunteen, kun Lotta-heppa purettiin hevostrailerista pihaamme. Se oli niin kaunis ja ylväs eläin. Siitä alkoi oma todellinen heppatyttö-vaihe, josta tein itselleni lopulta jopa ammatin. Muutama vuosi myöhemmin hevosluku kasvoi, mutta vanhempieni yritystoiminta päättyi, koska se muuttui kannattamattomaksi ja liian raskaaksi. Näin opin jo lapsena näkemään ja kokemaan yrittäjyyden varjopuolet, mutta myös vapauden ja onnistumisen elämykset.

Lapsuuteni maaseudulla eläinten ja luonnon ympäröimänä sai luovuuden kukoistamaan. Isäni on erittäin innovatiivinen, intohimoinen ja luova persoona, joka antoi tämän elämänmallin myös minulle. Hän opetti arvostamaan luontoa ja nauttimaan elämästä ilman rahallista omaisuutta. Meidän rikkautemme oli metsät ympärillämme, joiden mutkikkaita polkuja pitkin kuljin koulumatkanikin. Saatoimme myös kauniina kesäiltana pakata laukkuumme öljyvärit ja lähteä pellon laitaan maalaamaan kaunista latomaisemaa. Matkalla kuuntelimme luonnon ääniä ja isä opetti tunnistamaan lintuja laulun perusteella. Nämä muistot seuraavat läpi elämäni ja ovat antaneet minulle kyvyn nauttia hetkestä, sekä kaikesta sen ympäröivästä kauneudesta.

Työurani hevosalalla

Hevosista tuli minulle lopulta myös ammatti. Opiskelin alalle ja päädyin työskentelemään useammassakin hevosalanyrityksessä ennen oman perustamista. Hevosalalla sain työskennellä hyvin erilaisissa työyhteisöissä ja välillä haastavissakin olosuhteissa. Laajoja työnkuvia, haastavia pomoja, kivojakin pomoja, ihania työkavereita ja asiakkaita, painetta, stressiä, riskialttiita tilanteita, suuria määriä vastuuta. Ala on kova ja vaati sinnikkyyttä, mutta myös opetti sitä. On aivan eri asia olla harrastaja, kuin työntekijä hevosalalla ja tämä saattaa tulla yllätyksenä monille, jotka lähtevät opiskelemaan esimerkiksi hevostenhoitajaksi.

Omassa ratsastuskoulussani sain luoda palveluja asiakaslähtöisemmin, kuin työskentelemissäni työpaikoissa olin pystynyt ja se toi paljon uutta motivaatiota työhöni. Olin ehtinyt pitämään myös muutaman vuoden taukoa hevosista, toimiessani hetken hoitotyössä ja jäädessäni kotiin lasten syntymisten johdosta. Tauko oli hyvää aikaa miettiä miten itse haluan työtäni tehdä.

Ratsastuskoulussani pyrin toimimaan oikeudenmukaisesti, arvostavasti ja lempeästi ihan jokaista kohtaan. Koin, että minun tehtäväni oli ennen kaikkea auttaa ihmisiä löytämään omat vahvuutensa ja oppia hyväksymään myös epäonnistumiset. Ratsastuksen ja hevostaitojen opetus on mielestäni paljon muutakin kuin teknisiä asioita. Se on paljon kokonaisvaltaisempaa.

Hevonen elää hetkessä ja opettaa sitä myös meille ihmisille. Näitä tärkeitä taitoja, joita hevosten kanssa toiminen on minulle opettanut, tulen hyödyntämään mielelläni kaikissa työtehtävissäni myös jatkossa. Haluan olla tuki ja turva niille, jotka sitä tarvitsevat. Jos päädyn johtotehtäviin, olen valmis näyttämään, miten positiivisella ehdollistamisella, sekä turvallisen ympäristön luomisella on paljon suurempi vaikutus työyhteisöön ja sitä kautta liiketoiminnan menestymiseen, kuin millään muulla. En usko statuspomoiluun, enkä autoritääriseen johtamiseen. En tule enää koskaan olemaan osa sellaista työyhteisöä, jota johdetaan niin. Yksi rajani menee siinä.

Hevosten ja hevosharrastajien kanssa toimiminen opetti siis paljon tärkeitä taitoja. Voisin väittää, että se on yksi parhaista esimieskoulutuksista, mitä koskaan voisin saada. Opin työssäni tarkkailemaan hyvin hienovaraisiakin signaaleja, joita ihmiskeho viestittää sanattomasti. Kun ohjataan useaa ratsukkoa samanaikaisesti maastakäsin, on tärkeää oppia reagoimaan nopeasti kehon viesteihin, jotta pystytään korjaamaan niitä, välttäen tällä jopa vaaratilanteita.

Samaan aikaan minun oli kehityttävä hevosen kehonkielen mestariksi, jotta ymmärsin myös, mitä hevonen, joka ei puhu, viestii meille. Tämän kombinaation hallinta vaatii jo vuosien omistautumista ja opiskelua asian suhteen. Koska asiakkaani olivat hyvin erilaisista lähtökohdista, opin hyväksi tarkkailijaksi ja intuitioni hyödyntäjäksi. Ymmärrys erilaisuutta kohtaan kasvoi myös, sillä jotta voin auttaa muita, on minun osattava asettua autettavan asemaan ymmärtääkseni hänen lähtökohtansa tilanteessa.

Tämä kaikki vaati asialle omistautumista, motivaatiota, loputonta oppimisen halua, paljon aikaa ja myös uhrauksia. Mielelläni hyödynnän oppimaani monipuolisesti myös bisnesmaailmassa. Hevosavusteista johtamisvalmennusta on jonkin verran järjestettykin viime vuosina ja kiinnostukseni sitä kohtaan on suuri. Tarkoitukseni onkin lähteä kehittämään koulutusta tulevaisuudessa, sillä näen tässä paljon mahdollisuuksia.

Intohimona myynti, markkinointi ja ihmiset

Jatko-opinnot tulivat kysymykseen siinä vaiheessa, kun olin työskennellyt hevosten ja ratsastuksen parissa jo yli 15 vuotta ja edellisestä tutkinnostani, josta valmistuin hevosalalle ( Hevostalouden koulutusohjelma, hevosten käyttö matkailussa ) oli useita vuosia. Koin, että haluan haastaa itseäni enemmän myös liiketalouden puolella. Lähdin opiskelemaan ensin yrittäjyyttä ( Yrittäjän ammattitutkinto ) ja sen jälkeen aloitin opinnot kohti liiketalouden tradenomin tutkintoa.

Opiskellessani huomasin, että kutsumukseni myynnin ja markkinoinnin kentälle on hyvin vahva, mutta sydämeni sykkii myös henkilöstöalalle. Hain markkinointitehtäviin Booster Akatemiaan ja sain sieltä projektipäällikkö traineen paikan. Trainee-aikani oli erittäin silmiä avaava ja vahva oppimiskokemus, joka näytti jälleen suuntaa uralleni.

Markkinointityötä olen sen jälkeen tehnyt jo melko monille yrityksille ja hyvin laaja-alaisesti. Minulta löytyy vahvaa näkemyksellisyyttää tämän päivän myyntiä, markkinointia, sekä liiketoiminnan kehittämistä kohtaan. Koen ottaneeni viimeisen kahden vuoden aikana verrattain isoja steppejä kohti asiantuntijuustasoa myynnin ja markkinoinnin suhteen, mutta minua on alkanut kiehtoa yhä enemmän se, miten voisin hyödyntää persoonani, arvoni, ajatusmaailmani, ihmistuntemukseni ja laaja-alaisen työkokemukseni urallani mahdollisimman monipuolisesti.

Itsensä haastaminen on mun juttu

Tämän kevään olen saanut hypätä Startup-maailmaan, työskennellessäni markkinointityössä Coulu Systemsillä, joka kehittää ja myy LeaDo – tuotteita. LeaDo on pedagoginen oppimismenetelmä, joka mullistaa oppimiskokemuksen varhaiskasvatuksesta alkaen. On upeaa saada olla mukana luomassa lapsille parempia edellytyksiä oppimiseen, sekä opettajille opettamiseen ja ennen kaikkea tasa-arvoisesti, yksilöt huomioiden. Tätä työtä tehdään täydellä sydämellä huipputiimin kanssa.

Arvostan isosti sitä, että olen saanut olla osana tätä hienoa ja inspiroivaa porukkaa. Lisäksi sen dynaaminen ympäristö saa minut todella syttymään. Olen itse hyvin aikaansaava ja haluan edistää asioita sen sijaan, että jäisin junnaamaan paikalleen. Kun ympärillä on samanhenkistä porukkaa, niin vauhti on sen mukainen. Olen oppinut valtavasti tämän kevään aikana ja tunnen, että kaikki palaset ovat alkaneet loksahdella paikoilleen. Se tuntuu erittäin hyvältä.

– Niina Kandolin

Oma osaaminen

Miten tunnistaa ja sanoittaa oma osaaminen?

Siinäpä kysymys, jonka kanssa yllättävän moni kamppailee. Oman osaamisen tunnistamisella tarkoitetaan persoonallisuuden, omien heikkouksien ja vahvuuksien, motivaatiotekijöiden, sekä tavoitteiden tunnistamista. Työnhakutilanteessa on tärkeää osata sanoittaa oma osaaminen realistisesti, mutta kuitenkin tarpeeksi monipuolisesti. Se ei ole kehuskelua, että tietää ja uskaltaa myös kertoa missä on hyvä. Osaamisen sanoittaminen ja joskus jopa sen tunnistaminenkin voi olla haastavaa. Onneksi kuitenkin apua löytyy ja kerronkin tässä postauksessani vinkkejä siihen.

 Olen työskennellyt monella alalla hyvin erilaisissa rooleissa ja niin sanottua piilo-osaamista on kertynyt paljonkin. Ongelma onkin juuri siinä, että se tuntuu olevan piilossa, enkä kysyttäessä ole osannut tuoda esille kuin hyvin pienen osan osaamisestani. Generalistina (moniosaaja) janoan tietoa ja rakastan jatkuvaa opiskelua, joten minulta löytyy myös laajasti teoreettista tietoutta tukemaan käytännön osaamistani. Kaikesta huolimatta huomaan helposti vähätteleväni tietämystäni ja kärsin ajoittain huijarisyndroomasta. Lopulta kyllästyin tähän ja päätin, että nyt minä selvitän juurta jaksaen mitä kaikkea osaamista sinne reppuuni on tullutkaan kerättyä.

Olen aktiivinen somessa ja minulla onkin nykyään jo kohtalaisen laaja verkosto LinkedInissä. Sieltä päätin ensimmäisenä lähteä pyytämään apua ongelmaani. Sain aiheesta postattuani useita yhteydenottoja apuaan tarjoavilta verkoston jäseniltä ja sovimme keskusteluaikoja heidän kanssaan aiheesta, miten tunnistaa ja sanoittaa oma osaaminen. Sparraushetket ovat olleet erittäin antoisia ja ajatuksia herättäviä, eikä ne tähän lopu. Aion ehdottomasti jatkaa niitä. Olen saanut erittäin hyviä vinkkejä ja pieniä kotitehtäviäkin, joiden avulla olen löytänyt niitä piilossa olevia taitoja vaikka kuinka paljon. Ja nyt huomaan pystyväni auttamaan myös muita, mikä tuntuu todella kivalta.

Osallistuin myös Jenni Janakan Röyhkeyskoulu-verkkokurssille, jossa käsittelemme kyseisiä aiheita vähän vielä syvällisemmin ja kurssin ansiosta olen oppinut ymmärtämään itseäni paremmin. Kurssi on ollut todella ihana ja suosittelenkin sitä lämmöllä kaikille oman osaamisen tunnistamisen, huijarisyndrooman, itsensä pienentämisen ja uskalluksen kanssa taisteleville. Tehtävät ja ryhmäkeskustelut ovat selkeyttäneet ennen kaikkea kuvaa itsestäni ja tuonut lisää rohkeutta tavoitella niitä unelmia, mitä tuolla päässä on tullut salaa piiloteltua. Huomasin myös, että stereotypiat häiritsevät yllättävänkin paljon suhtautumistani ihmisiin. Niistä onkin syytä luopua ja ottaa käyttöön avoimempi ja hyväksyvämpi asenne. Ja huomatkaa, että olen pitänyt itseäni aina juuri hyvin avoimena ja hyväksyvänä, mutta silti ne vaikuttavat liiaksi. Tässä tekstissä en lähde avaamaan Jennin kurssia, sillä niille suosittelen vilpittömästi hakeutumaan suoraan! Tämä ei ole mikään maksettu mainos myöskään, vaan aidosti omasta halustani haluan jakaa hyviä juttuja eteenpäin. Se on minun tapani ollut aina ja niin tulen toimimaan jatkossakin. Pyyteetön auttaminen on muuten ihan parasta. Suosittelen kaikille! Käyn siis läpi postauksessani hyviä vinkkejä ja keinoja joita olen haalinut eri puolilta ja joita olen itse myös testannut. Verkkokurssit ovat todella kätevä tapa oppia uusia asioita ja syventää osaamista, joten vahva suositus niillekin!

Hyviä tehtäviä oman osaamisen tunnistamiseksi

Kun ongelmanasi on tunnistaa ja sanoittaa osaamistasi, niin lähde miettimään aiempia työtehtäviäsi, projekteja, harrastuksiasi tai mitä tahansa, missä olet ollut mukana. Listaa sitten ylös asioita, mitä kyseisessä tilanteessa tai roolissa olet tehnyt ja mitä niistä oppinut. Helppoa! Tee jokaisesta roolistasi/työtehtävästäsi oma lista ja pidä huoli, että lopulta yhdistettyäsi kaikki oppimasi asiat, saat aikaan vähintään 50 eri asiaa. Näin sinulla on hyvä ja konkreettinen pohja, mistä lähteä hahmottamaan esimerkiksi työtehtäviä, mihin voisit soveltua osaamisesi pohjalta. Itse lähdin jalostamaan tätä tehtävää vielä hiukan pidemmälle. Huomasin, että moni tunnistamani asia liittyi vahvasti johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Siispä aloin ryhmitellä asioita omiin laatikoihinsa ja nimesin laatikot sisällön mukaan. Moni asia myös toistui eri työtehtävissäni, kuten verkostoituminen, kommunikaatiotaidot, rohkeus, paineensietokyky, asiakaspalvelu, opettaminen/ohjaaminen, myyntityö, somemarkkinointi, sisällöntuotanto, ideointi, riskienhallintataidot, johtaminen, tiimityöskentely, liiketoiminnan kehittäminen. Siitä pystyin näkemään suoraan, mille osa-alueille osaamiseni on keskittynyt vahvimmin. Näihin osaamisalueisiin syvennyin paremmin ja mietin konkreettisia esimerkkejä tilanteista, joissa nämä taidot ovat tulleet parhaiten esille ja kirjoitin niitä ylös. Siitä kertyi hyvää materiaalia esimerkiksi CV:tä varten.

Toinen hyvä tehtävä on valita kolme tai useampi henkilö, jolta kysyä vahvuuksiasi ja kehityskohtiasi. Tähän voit käyttää apunasi esimerkiksi Joharinikkunaa. Voit myös suoraan kysyä henkilöiltä palautetta! Valitse henkilöt mahdollisimman erilaisista lähtökohdista, eli esimerkiksi perheenjäsen, työkaveri, pomo, asiakas, harrastuskaveri ja ystävä. Itse olen kokeillut Joharinikkunaa, sekä suoraa palautetta.

Kysyin rohkeasti suoraa palautetta osaamisestani ja kehityskohdistani nykyisen työpaikkani pomolta ja kahdelta läheiseltäni, jotka tuntevat minut hyvin. Vastauksissa oli paljon samaa, mutta myös jotain uutta minulle.

Tiivistettynä palaute oli tällainen:

Osaat luovia hyvin eri tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Olet hyvä sisällöntuottaja ja toimit luontevasti somessa. Tiimityöskentelytaitosi ovat hyvät. Löydät aina oman paikkasi ryhmässä innostajana ja vakuuttavana puhujana, sekä vinkkien antajana. Analysoit nopeasti asioita monelta kantilta, etkä siten tee paniikkiratkaisuja. Sinun kanssasi on helppo käydä dialogia ja keskittyä asioiden edistämiseen. Uskallat keskustella pintaa syvemmältä kiperistäkin haasteista ja pohjalla on aina halu ratkaista joku ongelma yhteiseksi hyväksi. Olet innovatiivinen, luova, kekseliäs ja tosi yrittäjähenkinen. Sinulla on kehittävä työote ja olet hyvin aikaansaava.

Sitten tuli myös suoraa kehittävää palautetta: Sinun pitäisi oppia tekemään valintoja, eikä yrittää toteuttaa kaikkia ideoitasi samaan aikaan. Multitaskaus on ominaista sinulle. Sinulla on myös vahva halu miellyttää. Olisi tärkeää oppia sanomaan myös ei.

No, kyllähän tämä analyysi minusta osui oikeaan. Se kertoo tietenkin myös sen, että itsetuntemukseni on aika hyvä jo. Yllätyksiä ei tullut. On tärkeää tiedostaa, millaisen mielikuvan itsestään ympärilleen antaa. Onko se sellainen, kuin kuvittelee sen olevan? Siksi on hyvä pyytää palautetta, vaikkei se kovin helppoa aina olekaan.

Erilaiset persoonallisuustestit voivat auttaa oman osaamisesi sanoittamisessa, sekä vahvuuksiesi tunnistamisessa. Listaan tähän muutamia testejä, joita itse olen käyttänyt:

Disc-persoonallisuustesti

16personalities

Vastaamo.fi/persoonallisuus/

Tunnista-itsesi-persoonallisuustesti

Minulle avautui hiljattain verkostoni kautta mahdollisuus osallistua HICCS ORBIT Pehmeän taidon kartoitukseen, josta hyödyin kyllä suuresti. Voin avata tätä vielä lisää myöhemmin blogissa.

Internet on täynnä tietoa oman osaamisen tunnistamisesta ja sanoittamisesta. Myös uravalmentajat tekevät osaamiskartoituksia. Jos huomaat, että ongelmaksi muodostuu lopulta kehtaaminen, niin siihenkin löytyy apua. Hyviä kirjoja aiheesta on muun muassa:

Röyhkeyskoulu, Jenni Janakka
Itsetunto kohdalleen!, Toivakka, S. Maasola, M

Jos kaipaat neuvoja, niin lähestypä minua ensin. Löydät tien luokseni LinkedInin kautta TÄÄLTÄ
tai verkostoitumisvinkkejä jakavan Ig-tilini kautta, joka löytyy nimellä @verkostoitumisvinkit

– Niina