Luontosuhdeharjoituksia

Lähimetsän merkitys minulle

Lähimetsä kutsui minua luokseen taas kerran. Se on ollut viimeiset kaksi vuotta minulle hyvin tärkeä paikka, jossa voin rentoutua ja tuntea oloni turvalliseksi. Pysähdyin ajattelemaan, mitä juuri tämä metsä minussa saa heräämään tunnetasolla, sekä fyysisesti. Tunnen lähimetsän polut hyvin ja nautin siitä, että näen tutut puut, maaston muodot ja kasvillisuuden eri värisävyt, jotka muuttuvat tietenkin jonkin verran vuodenaikojen vaihtuessa. Ne tuovat tuttuun metsään myös mukavaa vaihtelua. Ympäristö on rauhallinen, vaikka se sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa. Autojen äänet kuuluvat, mutta pystyn erottamaan myös luonnon tarjoamat äänielämykset helposti. Puusto on sekametsää. Paljon suuria mäntyjä, pieniä puroja ja lampi, jonka yli on rakennettu kaunis kaarisilta. Maaston pohja on osittain melko kivikkoinen ja polut nousevat välillä korkealle mäen nyppylälle. Sammaleiden eri lajit värittävät maan kauniisti ja metsä tarjoaa meille mustikoita ja puolukoita runsaasti, mikäli marjavuosi on hyvä.

      Luontoyhteyden vahvistaminen valokuvaamalla ja videoimalla

Kuvasin maisemaa ja tarkastelin kauniita yksityiskohtia maastosta. Lunta oli satanut hieman ja lammen pinta oli kohmeinen. Siihen oli kerääntynyt lunta. joka muodosti upean abstraktin kuvion. Pysähdyin tutun puron luona ja huomasin, että solisevan puron vesi oli kerääntynyt heinänkorteen ja muodosti siihen kaksi kaunista jääpuikkoa, joita virtaus heilutti. Otin siitä videon puhelimellani ja jaoin sen Instagramissa tilini Storyssa. Jatkoin kulkuani ja saavuin pienelle polulle, joka nousi pikkuhiljaa mäen nyppylälle. Katselin paksuja mäntyjä ja valitsin niistä yhden, jonka ympärille kiedoin käteni. Suljin silmäni ja kuuntelin luonnon ääniä. Tunsin, miten pystyin erottamaan tuulen huminan paremmin, kun olin paikallani silmät kiinni.

Luontoyhteyden vahvistaminen halaamalla mäntyä

Pysähtyminen ja puun halaaminen, sekä raikas pakkasilma saivat oloni onnelliseksi. Pystyin keskittymään täysin tähän hetkeen ja tyhjentämään ajatukseni. Tunsin rakkautta tätä kyseistä puuta kohtaan ja koin sen merkitykselliseksi, sekä tärkeäksi luontokappaleeksi. Mietin, miten monin tavoin elämämme on rikkaampaa, kun ympärillämme on puhdasta luontoa niin paljon. Jonkin ajan päästä tuli tunne, että on jatkettava matkaa ja niin tein.

Huomasin puun halailun jälkeen, että mieleni oli rauhallisempi kuin alkumatkasta. Tarve ottaa kuvia tai videoita väistyi. Olin paremmin läsnä hetkessä ja pystyin nauttimaan luonnon rauhasta. Metsään tullessani minulla oli paljon ajatuksia päässäni, mutta ne olivat hiljentyneet merkittävästi. Tätä kesti niin pitkään, kunnes saavuin metsän reunaan, josta jatkoin matkaani kävelytietä pitkin kotiin. Siinä vaiheessa ajatukset olivat taas täyttäneet pääni ja aloin suunnitella loppupäivän kulkua.

      Harjoitus, joka keskittyi aistihavaintoihin

Keskityin tällä kertaa havainnoimaan tietoisemmin aistihavaintoja kuin aiemmilla metsäretkilläni olen tehnyt. Päätin tehdä vielä lopuksi erään harjoituksen, jonka olin oppinut joskus aiemmin osallistuessani erään yrittäjän etälenkitys- palveluun. Ensin suljin silmäni ja pyrin erottamaan tuulen huminan, johon keskityin muutaman minuutin ajan. Sen jälkeen istuin kalliolle, jonka pinnassa olevaa sammalta silittelin paljaalla kädelläni. Keskityin tuntemaan sen pehmeyden ja koin energioidemme kohtaamisen. Seuraavaksi siirryin tuoksuttelemaan nuoren kuusen havuja. Tuoksu tuntui voimakkaalta ja sai ajatukseni siirtymään lapsuuden jouluihin. Se oli se sama tuoksu, kun isä veljeni kanssa toi aattoaamuna kuusen sisälle koristeluja varten.

      Metsäretken jälkeisiä tunnelmia

Viivyin metsässä tunnin ajan. Tuntui, että aika meni ihan liian nopeasti. Tunsin hieman surua siitä, että minun piti lähteä jo kotiin. Olen aiemminkin huomannut, että tarvitsen aikaa enemmän, jotta koen saaneeni latautua tarpeeksi metsässä. Kaksi tuntia siellä on jo hyvä aika, jolloin mielialani on koko loppupäivän seesteinen.

Harjoitukset vahvistivat luontosuhdettani entisestään selvästi. Toki teen näitä harjoituksia säännöllisesti muutenkin, mutta nyt kun keskityin paremmin havainnoimaan asioita ja mielentilojani, niin tunsin, että sain paremman yhteyden luontoon. Koin turvallisuuden tunnetta ja kiitollisuutta siitä, että minulla on tällainen ihana lähimetsä aivan käteni ulottuvilla. Tunsin rakkautta puita kohtaan ja koin, että sain sitä myös takaisin. Joskus aiemmin olen hieman pelännyt liikkua yksin metsissä, mutta nyt sellaista pelontunnetta ei ollut ollenkaan läsnä, vaikka alkoi jo hämärtää.

Luontosuhteen kehittyminen lapsuudessa

Olen elänyt lapsuuteni maaseudulla metsien ja järvien ympäröimänä. Kävin koulua kyläkoulussa, jonne kuljin kävelleen. Reitti kulki talomme takaa lähtevältä metsäpolulta. Muistan vieläkin maaston korkeuserot ja kasvillisuudet. Metsä oli vanha ja luonnonmukainen. Kesäisin siellä oli lehmät laiduntamassa, sillä metsän takana oli niittyjä ja metsä antoi eläimille suojaa. Sen vuoksi metsässä oli myös helppokulkuisia polkuja, joita lehmät käyttivät siirtyessään paikasta toiseen. Tässä metsässä leikimme myös usein. Muistan olleeni siellä ihan yksinkin, koska se oli ihan meidän pihamme vieressä. Kun menen muistoissani lapsuuteen, niin näen itseni juuri tässä metsässä leikkimässä ja syömässä ketunleipiä. Ne olivat suurta herkkua silloin, vaikka minua aina muistutettiin, ettei niitä ole hyvä syödä kovin paljoa kerralla.

Viimeisten kahden vuoden aikana olen viettänyt aina vain enemmän aikaa luonnossa. Haen tietoisesti sieltä voimaa ja mahdollisuutta pysähtyä hektisessä arjessa. Kun elin haasteellista elämänvaihetta koin, että pystyin pakenemaan elämääni metsään ja sain hetken helpotusta ahdistukseeni sieltä. Mieliala parani ja toivo paremmasta alkoi täyttää mieleni. Nyt eläessäni seesteisempää ajanjaksoa, en koe pakenevani metsään, vaan nyt se tukee vahvasti minua matkallani kohti sisintäni.

Havainnot metsässä, joita olen tehnyt itseeni liittyen, ovat jopa yllättäneet. On ollut hauska huomata, miten rauhallinen ja yksinolosta nauttiva lopulta olenkaan, kun häiriötekijöitä ei ole sitä peittämässä. Metsässä en ole missään roolissa, vaan saan olla pieni tyttö ja aikuinen nainen samaan aikaan.   Voin ihastella luontoa, tanssahdella poluilla ja tuntea, että riitän juuri sellaisena kuin olen. Kukaan ei vaadi tai odota minulta mitään. Se on hyvin vapauttava tunne.

Metsällä on maagisia voimia. Se pistää meidät tutkimaan sisimpäämme. Toisinaan katsominen sinne ei välttämättä ole ihan helppoakaan, mutta kun koemme olevamme osa luontoa, saamme metsältä tukea ja turvaa. Luontoyhteys on monella tavoin tärkeä voimavara meille ja sitä tulisikin ylläpitää, sekä vaalia kaikella rakkaudella. Luonto tukee hyvinvointiani merkittävästi. Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut kokea tämän hienon yhteyden sen kanssa.

Julkaissut Niina Kandolin

Olen verkostoitumisen puolestapuhuja ja itsensä kehittämisen kannattaja. Vapaus on yksi tärkeimmistä arvoistani, joka ohjaa minua valinnoissani. Haluan auttaa ja kannustaa sinua matkallasi onnellisempaa ja parempaa minuutta, kohti tavoitteitasi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: